Kirjeitä kuolemalle
Esityksestä sanottua:
1.10. 2017 Meri-Karina
Kiitos!
Tämän voi tulla katsomaan kolmivuotiaani kanssa. Tosi ja rauhaisa. Kohdattava tarina.
Hanna
Pienen syöpää sairastavan tytön äiti
1.10. 2017 Meri-Karina
Kiitos Kati!
Esityksestä tuli loistava.
Hienoa, että kuljimme yhdessä siitä keskustellen. Teet tärkeää työtä.
Terv.
Feeniksin puolesta
Marja-Liisa Suorlahti & Leena Salonen
Lounais-Suomen Mielenterveysseura,
Turun kriisikeskus,
Mun pikkusiskolla on syöpä ja tää esitys oli tosi hyvä siksi, että sain sen kanssa aikaa ajatella omia tuntemuksia sairastamisesta ja siitä miten se vaikuttaa meidän koko perheeseen ja myös minuun.
Sanoit esityksessä sellaista mitä mun sisko ei vielä osaa sanoa, kun on vasta 6v, mutta jota mä ajattelen. Esimerkiksi kuolema-juttuja. Tän jälkeen me juteltiin näistä sekä tietysti äidin ja isän kanssa, niin myös siskon kanssa. Meille kaikille jäi hyvä olo.
Sisko 13v
SUOSITTELIJAT: (Yhteystiedot pyydettäessä)
Jussi Helminen
Ohjaaja, näytelmäkirjailija, teatterinjohtaja
(eläkkeellä vain teatterinjohtajan työstä)
Eija Tuukkanen
Terhokodin perheterapeutti
Erja Gadd
Lasten omaishoitajat ry:n puheenjohtaja
Sylva ry sekä useat paikallisesti toimivat lapsisyöpäpotilasperheiden perhekerhot
Toivotan sinulle menestystä esityksen kanssa. Se on tosi tärkeä juttu, kouluissa on tuon asian kanssa apuvoimat tarpeen. Jokainen opettaja joutuu urallaan joskus sen kohtaamaan ja haluaisi viedä oppilaansa mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Sinä voit auttaa. Olit rohkea, kun otit haasteen vastaan.
​
- Leena -
Olin katsomassa molemmat Lappeenrannan näytökset. Kuolema ja syöpä-sanat pelottavat meitä aikuisia ja lapsia samalla tavalla. Kuoleman kohtaamme kaikki ja syövänkin monet meistä. Molemmista on hyvä puhua avoimesti ja kiihkottomasti.
Kati Keskihannu on tarttunut vaikeaan koskettavaan aiheeseen reippaasti ja ennakkoluulottomasti.
Koskettava esitys ei jättänyt ketään kylmäksi.
Ilahduttavinta oli nähdä lapsikatsojien innostus ja ihmettely. Lasten spontaanit reaktiot naurattivat meitä muitakin katsojia. Kati puhuu selvästi samaa kieltä lasten kanssa!
Suosittelen lämpimästi kaikille elämästä kiinnostuneille!
Lilli Huurrekorpi, Lappeenranta
Kirjeitä Kuolemalle Lappeenrannassa 2.1.2018.
Esitys oli vaikuttava. Siinä käsiteltiin lempeällä, hyväksyvällä tavalla vaikeaa kuolema-teemaa. Pelottelematta. Esityksen aikana katsoja koki tunteita laidasta laitaan: ilosta, suruun, hämmennykseen, toivoon, onneen, kokemukseen elämän epäreiluudesta. Tunneskaalan ääripäät olivat esillä. Välillä itketään ja välillä nauretaan. Oli ilo huomata, kuinka esityksen lopussa lapset kerääntyivät näyttelijän luokse keskustelemaan asioista. Syöpää sairastavien lasten ja aikuisten ja heidän läheistensä kanssa työskentelevinä pidämme tämän aiheen esille tuomista tärkeänä. Kati saa luontevasti punottua kuoleman osaksi elämää ja tuo lohtua vaikean teeman ympärille ja osaa inhimillisesti, kokemuksen kautta, tuoda esille kuolemasta puhumisen tärkeyttä. Hän tarjoaa esityksessä myös vinkkejä kuolemasta puhumiseen lasten, miksei aikuistenkin kanssa. Syöpäsairaan lapsen äidin mukaan näytelmän jälkeen oli helppo keskustella lapsen kanssa menneistä hoidoista ja tunteista, joita silloin hoidon aikana koki sekä kuoleman pelosta, joka oli välillä läsnä. Kaiken lisäksi Kati on vakuuttava roolissaan ja todella taitava näyttelijä. Suosittelen lämpimästi perheille, mummoille, vaareille, opiskelijoille sekä ammattilaisille. Kati sai ylläpidettyä esityksen niin intensiivisenä, että jopa aivan pienimmätkin lapset jaksoivat keskittyä koko esityksen ajan. Sen vuoksi se soveltuu myös pienille lapsille. Tämän katsonut voi olla osaltaan rakentamassa kuoleman ja siitä puhumisen hyväksyvämpää kulttuuria meille.
Niina Turunen
Toiminnanjohtaja
Saimaan Syöpäyhdistys ry, Lappeenranta
19.12. 2017 TYKS Lasten- ja nuortenklinikka
Kiitos pysäyttävästä ja puhuttelevasta esityksestä. Mielestäni se on ehdottomasti suositeltavissa kaikille sairaalassa lasten kanssa työskentelevien koettavaksi.
- M. Kesälä -
Koordinoiva apulaisosastonhoitaja
1.10. 2017 Meri-Karina
Kiitos rohkeudesta. Kiitos, kun annoit mahdollisuuden tulla/kulkea kohti pelkojamme. Olet <3
- T & N -
Turku
Kiitos tilaisuudesta surra kokemaani menetystä. Tämä oli puhdistavaa. Jälkeenpäin tunsin todella eläväni. Surin, mutta hyvällä tavalla. Kiitin mielessäni yhteisistä vuosistamme. Kuten sanoit "lapsen kuolema on aina väärin"... On se, en kuitenkaan olisi halunnut rakkaan lapsenlapseni kärsivän enää hetkeäkään kauemmin.
- Mummi -
Kuopiossa 25.9.18
Kirjeitä kuolemalle oli helposti lähestyttävä ja lämminhenkinen esitys. Vaikka kuolema on raskas ja pelottavakin aihe, käsiteltiin sitä esityksessä lapsen näkökulmasta ja lapsen keinoin. Sen ansiosta esitys ei ollut pelottava tai ahdistava, vaikka omien kokemuksieni vuoksi saatoin hyvin asettua sairaalavuoteella istuvan lapsen asemaan. Lisäksi esitys valotti hyvin sitä, miten lapsi saattaisi ajatella kuolemasta. Se ajatusmaailma on kovin erilainen kuin aikuisella ja sen vuoksi esitys on minusta erinomainen keino ottaa kuolema puheeksi lapsen kanssa tavalla, jonka lapsikin voi ymmärtää. Puheeksi ottamisen keinoja on toki muitakin, mutta verrattuna esimerkiksi lastenkirjoihin tämä esitys toi kuoleman lähemmäksi ja konkreettisemmaksi. Rohkaisen jokaista katsomaan tämän esityksen ja lapsetkin voi hyvin ottaa mukaan.
-Lapsena syöpää sairastanut
Kuopiossa 25.9.18
Näytelmä avasi hyvin lapsen ajatusmaailmaa. Aikuisen on mielestäni helpompi ymmärtää, millaisia ajatuksia pienen lapsen päässä voi liikkua, kun hän ajattelee kuolemaa. Näytelmä toimii hyvin puheeksi ottamisen välineenä pienten lasten kanssa. Toinen tarina näytelmälle voisi olla vähän vanhempi lapsi, esimerkiksi teini-ikäinen, jolloin ajatusmaailma on jo hieman kypsempi.
-Opiskelija
Rakkaat porilaiset!
Menkää katsomaan tämä! Upeat taiteilijat Kati ja Reetta ovat luoneet kauniin ja koskettavan esityksen melko vaietusta aiheesta. Tämä esitys ei kuitenkaan leikkaa ranteita tai kurista sielua vaan tarjoaa varsin vilpittömän, nimittäin lapsen näkökulman kyseiseen aiheeseen. Voit ostaa todella halvan lipun tai sitten vähän kalliimman ja samalla tukea syöpäsairaita lapsia ja heidän perheitään. Menkää.
- Antti Tuominen -
Teatteriopiskelija
Kuopiossa 26.9.2018
Miten saatoin hymyillä niin paljon, kun katson esitystä tästä aiheesta? Se oli helppoa koska Katin ote asiaan oli rehti, vahvan omakohtainen ja erityisesti valoisa! Valoisa tavalla joka sai katsomossa aikaan turvan ja lempeyden, kokea vaikka pakahduttava suru tai kurkisteleva kasvava kuolemanpelko.
Esitys jossa on hyvä olla, kokea mikä on kullekin olennaista.
- Tommi Lindman - sairaalaklovni
Palautetta aikuislähihoitajaopiskelijoilta (ikä18-47v):
Huom. osalle draamatyöskentely täysin vierasta ja jopa "pelottavaa", joten pitempi työpaja-aika sekä työskentely kullekin osallistujalle tutussa pienryhmässä olisi helpottanut heidän työskentelyään. Nyt jäi vielä vastustusta uuden ja vieraan kokemuksellisuuteen perustuvan oppimismetodin vastaanottamisessa. Lopussa palaute opettajalta eli huomioithan tämän, kun tilaat työpajan omille opiskelijoillesi ja pohdimme yhdessä työpajoille sopivia kestoja ja ryhmäkokoja.
--- > Tästä eteenpäin palautteita:
Teoshan käsitteli lapsen sairastumista, kuoleman pelkoa ja kuolemaa.
Mielestäni tulkinta toi selvästi esille ajatuksia ja tunteita kuoleman pelosta , jota voi myös verrata ihan kaikkien vakavasti sairastuneiden tuntemuksiin/ ajatuksiin , ei vain lasten.
Esityksen aikana pohdin monta kertaa sitä miten kokisin esityksen silloin jos oma lapseni olisi juuri tällä hetkellä sairastunut vakavasti ja tiedän että en haluaisi hänen kanssaan ottaa puheeksi kuolemaa, ainakaan tällä hetkellä uskon niin, että siitä ei todellakaan puhuttaisi sanaakaan NIIN KAUAN KUN OLISI TOIVOA!!!
​
Tämä kyllä avasi lapsen ajatusmaailmaa ja näkemystä siitä mitä kaikkea siellä pienessä päässä liikkuu, toimii varmasti myös siltana ymmärrykseen koululuokassa jossa on vakavasti sairas lapsi.
​
Olisin halunnut vielä lopuksi käydä keskustelua Käpy tytön kanssa siitä miten lapsiperheet jossa on vakavasti sairas lapsi, ovat reagoineet esityksen aikana.
Itse elin vahvasti tunteiden viemänä koko esityksen ajan , säästymättä kyyneliltä.
Taidetyöpaja olisi toiminut varmaan paremmin omalla porukalla ja siitä olisi saanut enemmän irti tutussa porukassa
Kaiken kaikkiaan silmiä avaava kokemus ja tärkeä oppi myös tulevaan työhöni, kohdatessani kuoleman lähestymisen, iästä riippumatta...kuolemastakin voi puhua !”
”Mielestäni kirjeitä kuolemalle näytös oli ihan ok. Mutta työpajat olivat jokseenkin älyttömiä. En saanut niistä mitään irti. Odotin jotain muuta kuin pelkkää leikkimistä. Että olisi esim tehty itse kirjeitä kuolemalle. Pohdiskeltu mikä siinä mietityttää tai pelottaa.”
”Mielestäni kirjeitä kuolemalle työpaja sopii kyllä aikuisopiskelijoille, mutta tietysti työpajan "tehtävät" vaativat aika hyvää heittäytymistä. Näytelmä oli hyvä ja herätti mietteitä ja tunteita.”
--- Opettajalta:
Hei,
Yllä muutaman opiskelijan palaute suoraan lainattuna. Keskustelin kollega-opettajien kanssa ja olimme itse todella tyytyväisiä päivän antiin. Työpajoissahan oli yhdistelty vieraita ryhmiä toisilleen, joka toi tiettyä jännitteisyyttä hetkeen. Kuten tuossa yllä todetaankin, niin enemmän olisi saanut irti tutussa porukassa. Seuraavaa kertaa varten pitäisi hiukan tarkemmin alustaa työpajojen merkitys opiskelijoille, jotta he oivaltaisivat, että ne on suunnattu syöpää sairastaville lapsille ja heidän perheilleen ja tämä työpaja mallintaa sitä. Ja tämän tarkoitus on, että opitte kohtaamaan ..
Tämä oli itsellekin ensimmäinen kerta tämänlaista draamaa + työpajaa. Tunsin, että itsekin tarvitsisin tämän tyyppistä koulutusta ja näin ollen osaisin johdattaa opiskelijoita kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen.
Kati Keskihannun Kirjeitä Kuolemalle esitys 18.9 Annatalolla oli paitsi
koskettava myös ajatuksia herättävä. Sairaan lapsen sielunmaisemaan
eläytyminen ja syventyminen oli itse kokemalla todeksi eletty ja siksi
esitys oli vaikean aiheen ympärille rakennettu niin ammattitaitoisesti,
kuitenkaan herkyyttä menettämättä. Katin esitys sai yleisössä aikaan
monenlaisia tunnereaktioita, mutta ennen kaikkea suuren
yhteenkuuluvaisuuden tunteen kuoleman äärellä.
Suosittelen esitystä lämpimästi kaikille.
Kira Gyllenbögel-Finni, optimiterapeutti, vapaaehtoinen saattohoitaja,
vapaaehtoisen saattohoidon kouluttaja www.saattohoitoa.fi
Helsingin Annantalo 18.9.2018
Kirjeitä kuolemalle -esitys koskettaa, liikuttaa, itkettää, satuttaa - ja naurattaa. Kuten elämä, johon kuuluu kuolema. Hyvin uskottavasti Kati on 10-vuotias pieni lapsi sairaalassa tuoden hienosti esille, että lapsen pitää saada iloita lapsen lailla sairaalassakin kuin myös sen ihmetyksen, miksi lapsi on sairaalassa. Lapsen suoruudella Kati uskaltaa puhua kuolemasta toisin kuin aikuiset. Esitys antaa paljon ajattelemisen aihetta siitä, miten kohdata lapsen sairastaminen, miten kohdata lapsen kuolema. Esitys antoi luvan surra omaa tahatonta lapsettomuuttani, joka sekin on oma menetyksensä. Tämä esitys sopii kaikille ja lämpimästi suosittelenkin kaikille. Tekninen toteutus oli hieno antaen tukea tärkeälle tarinalle. Tällä tehdään palanen hyvää tässä maailmassa. Kiitos, Kati
Nina Holopainen
Turussa 3.5.2018
Lapsen kuolema on aina väärin, mutta on tärkeää, että tätäkin vääryyttä käsitellään. Tuodaan näkyväksi. Käpyn tarina avaa lapsen kokemuksia tilanteessa, jossa sanat usein loppuvat kesken. Esitys lähestyy aihetta syvältä ja lapsen omasta näkökulmasta, mutta ei revi katsojaa synkimpiin syövereihin. Millainen kuolema on ja koska se tulee? Sitä ei kukaan voi tietää, mutta sen pohtiminen voi olla hyvin tärkeää myös lapselle itselleen. Voi olla tärkeää saada kysyä. Voi olla tärkeää yrittää ymmärtää ja myös olla vihainen tai surullinen. Esitys luo samaistumispintaa olipa suhde aiheeseen mikä tahansa. Kuolema koskee kuitenkin meistä jokaista. Suosittelen hienoa ja tärkeää esitystä ihan jokaiselle. Kenenkään ei tarvitse olla surussaan yksin. Aina on joku. Esityksen lipun ostamalla tuet samalla mm. Sylva Ry:n toimintaa ja annat tukesi pienille ja isommillekin potilaille sekä heidän perheilleen.
- Karo Illi -
Teatteriopiskelija Turun AMK Taideakatemia