Kirjeitä kuolemalle

Kirjeitä kuolemalle on lastenkulttuuriin ja perhetyöhön erikoistuneen teatteri-ilmaisunohjaaja ja esiintyjä Kati Keskihannun kiertueteos lapsen kuolemasta. Se lähestyy vaikeana pidettyä teemaa pitkäaikaissairaan lapsen sairaalakokemusten ja kuolemanpelon kautta.

 

Esityksessä ääni annetaan Keskihannun esittämälle kymmenvuotiaalle tytölle, joka kirjoittaa kirjeitä keksimälleen Kuolema-hahmolle. Kuolema ei vastaa, mutta kirjeleikki on tytölle totisinta totta. Vastauksia tärkeämpiä ovat esiin nostetut kysymykset. Se, että mieltä kaihertavat ajatukset saa sanottua julki. Esitys on tärkeä keskustelun avaus.

 

Vaikka tarinan lähtökohdat ovat dokumentaarisia, pohjautuen runsaaseen haastattelumateriaaliin sekä Keskihannun omiin lapsuudenkokemuksiin sairaaloista, ei käsikirjoitus sellaisenaan ole tositarina. Se ei ole suora toisinto yhdenkään todellisen perheen kokemuksista, vaan fiktiivinen näyttämökäsikirjoitus.

 

Mitä, miksi ja miten?

 

Esityksen tarinan Käpy-tyttö on hahmo, joka antaa aiheelle etäisyyttä, mutta on silti samaistuttava. Hänen esittämänsä kysymykset ovat todellisia ja vaikka tilanne näyttämöllä on epätosi, ovat katsojakokemuksen herättämät tunteet aitoja. Kirjeitä kuolemalle on yleisöä voimaannuttava esitys, sillä se ei anna pelon hallita. Se on tila suorille kysymyksille ja erilaisille kuolemakäsityksille. Katsomossa on turvallista kokeilla, myötäelää, kokea ja pohtia.

 

Näyttelijäntyössä Keskihannu on hyödyntänyt myös klovnerian keinoja ja sen merkkinä Käpy-hahmolla on sekä valkoiseksi maalattu nenänpää että silmiensä alla pienet valkeat pisteet. Käpy ei silti ole pelle, vaan hahmo on enemmän teatterillinen roolihahmo kuin hassuttelija. Silmät ovat klovnillakin sielun peili ja tässä esityksessä haluamme, että yleisö pääsee erityisen lähelle. Siksi annamme katsojan kuulla myös Käpy-tytön salaisimmat ajatukset. (Esityksessä hahmon ajatuspuhe kuullaan nauhoituksena.)

Käpy-tytön tunneskaala on monisävyinen ja aito. On huolta, epäilystä, iloa, leikkiä, onnistumista, alistumista, kyseenalaistamista, vastustusta, vihaa ja hyväksymistä. Ihan kuten oikeassa elämässä silloin kun isot kysymykset kaipaavat vastauksia. Teatterissa voimme antaa rankallekin teemalle rehellisen katseen olematta raaka tai julma. Teos kun käyttää lapsen ja leikin - kaiken mahdollistavaa - kieltä. Yhdessä kohtauksessa Käpy leikkii omat hautajaisensa ja toisessa hän on lentävinään vilkkulenkkareilla.

 

Esitys toteutetaan projisointikankaasta valmistetussa kupolikatoksessa. Kollaasitekniikkaa, piirrosta, valokuvaa ja videota yhdistelevä tausta-animointi sekä teosta varten sävelletty musiikki tukevat sooloesiintyjän näyttämötyöskentelyä ja saavat yhdessä aikaan moninaisia kerronnan keinoja hyödyntävän 50 minuuttisen kokonaisuuden. Näyttämöteoksen, joka puhuttelee silloinkin, kun sanat eivät riitä. 

 

Kenelle?

 

Esityksen ja esitykseen olennaisena osana liittyvien työpajojen kohdeyleisöä ovat erityisesti pitkäaikaissairaan lapsen perheen läheiset ja ystävät. (Esim. syyskuussa 2018 olemme toteuttaneet Kultanauha-kiertueen yhdessä syöpäsairaita lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään tukevan Sylva ry:n kanssa.) Teos on myös erinomainen väline luokkaan, jonne pitkään sairaalassa ollut lapsi palaa ja sitä on pyydetty tueksi myös silloin, kun luokasta on hiljattain kuollut oppilas. Surua ei mikään vie kokonaan pois, mutta teos lohduttaa. Tämä näyttämöteos toimii puheeksiottamisen välineenä, jotta kuolemanpelko ei saisi valtaa.

 

Vaikka teoksella on erityinen kohderyhmänsä, pitää kuolemasta voida puhua myös niille lapsille, jotka eivät vielä ole kohdanneet sitä omassa lähipiirissään. Koska kulttuurimme piilottaa sairaat ja iäkkäät laitoksiin, meillä ei enää ole luonnollista tapaa suhtautua kuolemaan ja suruun. Meille pisaroina tarjottu tieto kuolemasta ei riitä tunneälyllemme ja tuo aukko täyttyy epätietoisuuden ruokkimilla peloilla. Pelkäämme kuolemaa jopa niin, ettemme uskalla kohdata surevaa, sillä hän saattaisi paljastaa meille meidän omat pelkomme. Jotta surevat ympärillämme eivät jäisi yksin, meidän tulee osata kohdata oma kuolemanpelkomme. Kuoleman teemaa käsittelevät taideteokset tarjoavat tilaa kunkin omille oivalluksille ja tunteille. Ne tarjoavat myötätuntoa, lempeyttä ja lohtua sekä tilaa sanattoman sisäisen surumme kohtaamiselle.

 

Teos ei siis pyri korvaamaan mahdollisesti tarvittavaa ammattiapua, mutta toimii sen tukena.
 

Miten teoksen voi nähdä?

Kiertuetyöryhmän pienen koon (3hlö) ja kevyen telttalavastuksen ansioista esitys on liikuteltavissa helposti ja toteutettavissa edullisin kustannuksin erilaisissa tiloissa. Luomme kokonaisvaltaisen teatteritunnelman esimerkiksi kyläkoulun liikuntasaliin tai sairaalan auditorioon. Kun haluat esityksen paikkakunnallesi, ota rohkeasti yhteyttä ja katsotaan yhdessä miten mahdollistamme vierailumme.
 

Esityksen lavastusratkaisu mahdollistaa sen pystyttämisen lähes minne tahansa ja tuo esityksen tavallistakin lähemmäs katsojia. Tämä on tärkeää, sillä sureva tai huolestunut ihminen harvoin jaksaa ponnistella ylimääräiseltä tuntuvan kulttuurikokemuksen eteen. Haluamme tavoittaa nekin katsojat, jotka eivät yleensä tule katsomaan teatteriesityksiä tai joille esitykseen saapuminen ei ole mahdollista. Tähän voi olla syynä esimerkiksi vaatimus infektioriskittömyydestä. Massatapahtumat ovat alhaisen vastustuskyvyn omaavalla kohderyhmälle ehdottomasti sopimattomia ja siksi työryhmä voi esiintyä useamman kerran pienille yleisöille yhden suurelle yleisölle toteutettavan esityksen sijaan.